Savon rykmentti →
Juvan komppania →
Tarinoita sotilaista →
Anders Pålsson Marttiset - setä ja veljenpoika?
Savon rykmentti →
Juvan komppania →
Tarinoita sotilaista →
Anders Pålsson Marttiset - setä ja veljenpoika?Juvan komppaniassa on palvellut kaksi sotilasta, joiden kaikki kolme nimeä - etunimi, isännimi ja sukunimi - ovat identtiset ja joiden sotilastiedot voidaan pitää erillisinä, mutta siviilitietojen erottelussa on vaikeuksia, koska molemmat ovat palvelleet sotilaina 1700-luvun alussa.
Ruodun 12 Anders Pålsson Marttinen on mainittu Riian miehistöluettelossa elokuussa 1700 ja tyypillisesti muita tietoja ei sitten olekaan.
Suomesta Juvan komppania oli lähtenyt keväällä 1700 marssimaan kohti Riikaa täysilukuisena (137 miestä). Matkan varrelle oli jäänyt 7 miestä (elokuun luettelon mukaan 3 kuollutta, 4 jäänyt jälkeen armeijasta). Seuraava säilynyt luettelo Juvan komppaniasta on marraskuulta 1700. Siinä on jäljellä 75 nimeä, joiden joukossa on 9 edellisen lokakuun aikana kuollutta. Komppanian miehistä oli siis marraskuussa jäljellä noin puolet. Anders Marttista ei enää ollut. Luultavasti hän oli jo aikaisemmin syksyllä menehtynyt kaupungin väkeä niittäneessä epidemiassa.
Ruodun 33 Anders Pålsson Marttinen on mainittu syyskuussa 1712 katselmuksessa, joka pidettiin Raussilassa Kymijoen länsipuolella. Marttisen kohdalla on merkintä, että hän oli komennuksella Savonlinnassa. Sama mies on mainittu jo kaksikkaiden miehistöluetteloissa Viipurissa syksyllä 1707. Ei ole tietoa, million hänet on kaksikkaaksi otettu. Joka tapauksessa mies on varmaan Viipurin valtauksen jälkeen kesäkuussa 1710 siirtynyt Savonlinnaan ja tullut siirretyksi myös vakinaiseen komppaniaan kuten muutkin kaksikkaat. Hänen nimeään ei ole vielä huhti- eikä kesäkuun 1710 muonitusluetteloissa Savonlinnassa.
Anders Marttisen sotilasuran lopusta ei ole asiakirjoissa mitään tietoja. Hänen seuraajansa ruodussa 33 oli Tomas Oinonen, jonka aloitusajaksi katselmuksen 1735 palvelusvuosien perusteella on laskettu 1727. Anders Marttisen nimeä ei kuitenkaan mainita missään 1720-luvun katselmuksessa.
Juvan henkikirjoista voi löytää vain yhden Anders Marttisen 1600-luvun lopulta. Hän asuu vuosina 1688 - 1694 Hietajärvellä yhdessä veljensä Johan Marttisen kanssa. Vuoden 1688 kirjassa veli Johan on merkitty Paavonpojaksi, joten kyllä tässä varmaan on yksi tuleva sotilas Anders Pålsson Marttinen. Mutta kumpi kahdesta? Väkisinkin tulee mieleen vaihtoehto, että kyseessä onkin yksi ja sama Antti. Sehän edellyttäisi, että Riikaan saapunut mies ei olisikaan kuollut heti syksyllä 1700, vaan jollakin konstilla palannut kotimaahan ja tullut otetuksi kaksikkaaksi. Ei vaikuta kovin uskottavalta. Useimmiten löydetyt karkurit kai palautettiin alkuperäisiin joukko-osastoihinsa rangaistaviksi. Laillinen paluu olisi tietysti ollut mahdollinen, jos olisi vammautunut sotapalvelukseen kelpaamattomaksi. Silloin ei olisi kelvannut myöskään kaksikkaaksi.
Yritetään pitää Antit edelleen kahtena eri miehenä ja etsitään kahta Paavo Marttista. Miehillähän pitäisi olla myös eri Paavot isinä. Se onnistuukin paremmin. Vaikuttaa siltä, että yksi sitkeähenkinen Paavo Marttinen on Rantuussa isäntänä ensimmäisestä henkirjasta 1633 vuoteen 1660 asti ja tulee sitten ehkä tarpeeksi vanhaksi tai vaivaiseksi ja vain hänen vaimonsa maksaa henkirahaa vuosina 1662 ja 1663. Tämä Paavo on ehkä avioitunut noin 1635, koska maksaa silloin henkirahaa kahdesta (aikaisemmin yhdestä). Siitä voisi arvioida hänen syntyneen vuoden 1610 paikkeilla. Jos hänen vanhimmat lapsensa ovat syntyneet 1630-luvun lopulla ja 1640-luvulla, siitä joukosta tuskin tulee alokkaita sotaväkeen 1700-luvun alussa. Parikymmentä vuotta myöhemmin syntynyt poika ehkä olisi mahdollinen sotilas. Vuosina 1660 - 1663 hänelle on henkikirjaan merkitty vain tytär Kirsti.
Vuoden 1664 maantakastuksen jälkeen päivitettiin usein myös henkikirjaisäntiä ja vuoden 1665 henkikirjassa tulee eteen tulkintavaikeus: isännäksi on merkitty Pål Pålsson Marttinen, joka siis näyttää edellisen pojalta. Ongelma on siinä, että tämä Paavo Paavonpoika ei ilmeisesti olekaan enää mikään nuori mies, koska heti seuraavana vuonna 1666 henkikirjassa on taas jo uusikin Pål Pålsson Marttinen - hänkin jo nainut mies. Uusi on merkitty edellisvuotisen Pål Pålssonin pojaksi. Herää epäilys, että jospa sama vanha Paavo onkin palannut henkikirjaan. Saattoihan hänkin olla Paavonpoika eikä ollut vielä kuuttakymmentä täyttänyt, jos syntymäarvio 1610 osuu lähelle oikeaa.
Kaksi Paavo Paavonpoika Marttista - isä ja poika - ovat edelleen Rantuun henkikirjoissa vuoteen 1668 asti. Vanhemmalla Paavo Paavonpojalla on nyt tytär nimeltä Maisa. Henkikirjassa 1669 on sitten vain yksi Paavo Paavonpoika, josta ei tiedä, kumpi on jäljellä. Anders-nimisiä poikia ei ole näkynyt, mutta ei oikeastaan pitäisikään, jos poikien tulisi mieluiten olla 20-30-vuotiaita vuosisadan vaihteessa. Tähän loppuvat nämä Paavot, joita oli siis kaksi tai kolme sukupolvea. Mihin he Rantuusta hävisivät? Vai hävisivätkö? Asiaan palataan vielä.
Henkirahaa maksavina talollisina ei Paavo Marttisia myöhemmin enää Juvalla ollut, mutta noin 30 vuoden väliajan jälkeen löytyy vielä yksi renki Pål Marttinen 1697 Järvenpäässä Muttulaisella, 1703 Kettulassa Oinosella sekä vielä 1704 ja 1705 Taipaleessa Taipalisella. Tämä mies vaikuttaa olevan samaa ikäpolvea kuin entsinnässä olevat Anders Marttiset. Ei ole kuitenkaan tietoa, olisiko hänkin Paavo Paavonpoika.
Anders Marttisia ei ruodutuksissa ole, mutta Paavo(t) kyllä mainitaan samaan tapaan kuin henkikirjoissa: 1660 on ruodutettu Pål Marttinen Rantuusta ja jousiluettelossa 1665 on mainittu Pål Pålsson Marttinen Rantuusta.
Anders Marttisia ei ole talollisina 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Odotuksen mukaisesti Pål Marttisen talo kuitenkin löytyy 1635 lähtien aluksi Koikkalan neljänneksen Koikkalan kymmeneskunnasta ja myöhemmin Rantuun kylästä.
Henkikirjojen mukaan Marttiset hävisivät Rantuusta vuoden 1669 jälkeen. Mitä tapahtui talolle? Voisiko se jotenkin selittää häviämistä? Valitettavasti maakirjat eivät selvitä mitään, vaan sekottavat asioita entisestään. Kun Marttiset vielä asuivat talossa henkirahaa maksaen, talonhaltijaksi on vuodesta 1664 lähtien vuoteen 1671 asti jostakin syystä tai ilman syytä merkitty Pål Johansson Marttinen. Maakirjoissa nimivirheet eivät ole harvinaisia, koska maastahan se vero maksettiin eikä ollut paljoa merkitystä sillä, minkäniminen maksaja oli. Oletetaan Johansson virheeksi.
Mutta kun talonhaltijaksi vuonna 1673 merkitään Påhl Johansson Rasain el:r Mårthen, joutuu yksinkertainen ihminen ensin ihan ymmälleen. Henkikirjojen mukaan ei Rantuussa eikä koko Juvalla, ei tähän aikaan eikä tiettävästi muulloinkaan ole elänyt Paavo tai Martti Rasasta. Tämä sama merkintä kopioituu sitten vuosittain siihen asti, kunnes uudeksi talonhaltijaksi 1681 merkitään Matti Härkönen, joka maksaa henkirahansa Rantuusta ensimmäisen kerran vuonna 1679.
Sukunimelle Rasanen voisi tarjoutua selitys ehkä siitä, että aikoinaan 1500-luvulla on annettu 3 anekkia niistä maakappaleista, joista myöhemmin muodostuivat Rantuun kylän 7 taloa. Kaksi näistä anekeista luovutettiin Rasasille [1]. On mahdollista, että nimi on edelleen kummitellut maaveroluetteloa laatineen kirjurin aineistossa. Tosin Marttisen tilan maakappaleet olivat peräisin siitä kolmannesta eli Paavo Nariselle luovutetusta anekista.
Nimi Mårten kummalliseen maakirjamerkintään tulee tietysti nimestä Marttinen. Tämä muutos ei ole ainutkertainen, vaan toistuu aika useinkin siten, että Marttisia on Martinpoikina.
Kun kirjurin virheistä on nyt jotenkin päästy ohi, voidaan ruveta tekemään taas omia. Jos erottelee ylläolevasta ydinasian, se on talon pysyminen Marttisten nimissä vielä noin 10 vuotta sen jälkeen, kun he lakkasivat henkiveroa maksamasta. Taloa ei ole merkitty maakirjoissa autioksi eikä sitä mainita autioluetteloissa 1670-80. Joku maksoi maaveron. Marttisetko kuitenkin? Varttuiko talossa jo Antti Paavonpoikia? Kuka oli Matti Härkönen, josta tuli isäntä? Vävyisäntä vai ihan vieras? Kysymyksiä nousee enempi kuin löytyy vastauksia.
Maakirjojen mukaan Rantuussa oli vuosina 1671-1711 koko ajan 7 verotettavaa taloa. Vuonna 1673 henkirahaa maksettiin kuudesta talosta, 1682 ja 1693 neljästä talosta, 1701 kahdesta ja 1711 kolmesta talosta. 1600-luvun lopun nälkäaika ja 1700 alkanut sota varmaankin selittävät maksukyvyttömyyttä. Ehkä taloissa kuitenkin jotakin väkeä asui ja yritti pysyä hengissä.
Koska henkikirjoissa esiintyvä ainoa Anders Pålsson Marttinen elää veljensä kanssa samassa taloudessa Hietajärvellä, kannattaa vielä tarkastella veljen edesottamuksia mahdollisen ratkaisun löytämiseksi kysymykseen, tuliko tästä Antista Riikaan lähtijä vai kaksikas.
Johaniakaan ei Rantuun talon kirjoissa koskaan näkynyt. Hietajärvellä hänet mainitaan ensi kerran samaan aikaan kuin Anttikin eli henkikirjassa 1688. Rantuun talohan oli jo 1681 siirtynyt Matti Härkösen isännöimäksi. Johanilla on vaimo, Antti on vielä naimaton. 1693 ja 1694 molemmat ovat aviossa. Tämän jälkeen Antti häviää tuntemattomaan paikkaan, mutta Johan vaimoineen on talossa vielä 1697, häviää välillä, mutta maksaa vielä kerran 1702 henkirahan Hietajärveltä.
Maakirjat kertovat, että Hietajärven talo oli Johan Marttisen viljelyyn ottama Kettusen autio (ensimmäinen maininta Marttisesta vasta maakirjassa 1695 ), mutta myös Marttiselta jäi maavero maksamatta kerran jo 1699 ja tila pysyvästi autioksi 1701. Vuosina 1701, 1703 ja 1704 Johan Marttinen vaimoineen kiertää renkinä Järvenpäässä Muttulaisella, Männynmäessä kappalaisella ja Kankaassa Ahosella.
Renkikierroksen jälkeen myös Johanista tuli sotilas. Hän on numero 11 kaksikkaiden katselmuksessa Viipurissa 1707 - samassa tilaisuudessa missä myös sukulainen Anders Marttinen oli läsnä. Kaksikkaaksi hänet on siis otettu vuoden 1704 jälkeen. Johan Marttista ei kuitenkaan löydy myöhemmin vakinaisen komppanian riveistä. Isonvihan jälkeisissä henkikirjoissa ei myöskään ole sellaista Johan Marttista, jota osaisi epäillä samaksi mieheksi.
Eipä ylläolevista tiedoista taida syntyä mitään johtolankaa, jonka avulla voisi varmuudella päätellä, oliko Johanin veli Anders lähtenyt Riikaan vai Suomen itärajaa turvaamaan. Vaaka kallistuu kuitenkin Riikaan päin sillä perusteella, että Anders hävisi henkirahan maksajista jo 1694 jälkeen ja on voitu ottaa sotilaaksi kohta sen jälkeen uutta rykmenttiä perustettaessa ja täydennettäessä. Narvan linnoitustöihin osallistuneiden nimiluetteloissa 1696 ei Marttista kuitenkaan ole. Kaksikkaaksi otettu Johan oli siviilissä vielä vuonna 1704. Samoin kaksikkaaksi otetun Andersin on täytynyt olla siviilimies ainakin vuoteen 1700 asti, jolloin kaksikasrykmentit perustettiin.
Katselmuksessa 1735 ruodun 12 ruotutalot olivat Jakob Halosen autio Soiniemestä sekä Anders Auvisen autio ja Anders Seilosen talo Ylivedeltä. Seuraamalla maakirjoja ajassa taaksepäin vuosisadan vaihteeseen voidaan todeta silloin isäntinä samoissa taloissa olleen Staffan Halonen Soiniemessä sekä Eskil Olofsson Korhonen ja Jöran Paavilainen Ylivedellä. Kaikki kolme isäntää ovat majoittaneet sotilaanvaimoja. Yliveden Paavilaiselle vaimo on merkitty vasta 1704-9, joten tämä ei hyvin sovi Riikaan 1700 lähteneelle miehelle. Yliveden Korhosella henkiraha on peritty nimettömältä sotilaanvaimolta 1697 ja sitten 1703-07 kahdeltakin vaimolta, joiden miesten etunimet ovat Paavo ja Matti. Parhaiten Riikaan lähteneelle sopiva vaimo olisi Soiniemen Halosella, mistä nimettömän sotilaanvaimon henkiraha on peritty 1697-1701 ja vielä 1703. Viesti miehen mahdollisesta kuolemasta ei varmaan tullut pikakirjeenä Juvalle.
Samaan tapaan voidaan tarkastella ruodun 33 isäntien majoittamia sotilaanvaimoja. Ruotutaloiksi ja -isänniksi 1700-luvun alkupuolella on maakirjojen avulla pääteltävissä Kettulasta Johan Kontiaisen autio (ei sotilaanvaimoja) sekä Kankaankylästä Mats Paunonen (ei sotilaanvaimoja) ja Anders Rimppi. Rimpillä asustaa sotilaanvaimoja yhtäjaksoisesti 1703-12. Nästä Anders Pålsson Marttisen puolisoksi voisi jotenkin sopia vuosina 1703-07 talossa asunut, mutta sekin on kyseenalaista, sillä 1708 sotilaan etunimeksi on mainittu Lars. Ketään Lauria ei tunneta ruodun 33 asiakirjoissa. Vuosina 1709-10, kun henkikirjoissa yleensä mainitaan erikseen kaksikkaiden ja vakinaisen rykmentin sotilaiden vaimot, Rimpillä asui vakinaisen sotilaan vaimo. Marttisen piti olla kaksikas vuoteen 1710 asti, joten ei tämäkään hyvin täsmää. Vaikuttaa siltä, että N:o 33 Marttisen vaimo on asunut jossakin muualla - tai ehkä hänellä ei vaimoa ollutkaan.
Melko mitätön tulos saatiin tällä kertaa vaimojen tarkastelusta. Ehkä ruodun 12 Anders Marttinen oli vähän vanhempi kuin ruodun 33 Anders, jos oli ehtinyt naimisiin ennen sotaanlähtöään, ja toinen oli ehkä poikamies. Sen asian voisi arvailla rekrytointijärjestyksestäkin.
On todennäköistä, että Juvan komppaniassa palvelleet Anders Pålsson Marttiset ovat eri miehiä, mutta läheisiä sukulaisia keskenään. Tulkinta edellyttää, ettei kumpikaan ole tullut pitäjän ulkopuolelta. Kumpikin lienee syntynyt Rantuun kylässä, jossa Pål Marttisia oli isäntinä kahdessa tai kolmessa sukupolvessa. Siten yksi Anders voisi olla vanhemman isännän ja toinen nuoremman isännän poika. Missään tutkituissa asiakirjoissa ei kuitenkaan ole mainintaa, että yhdelläkään Paavolla olisi Antti-nimistä poikaa ollut.
Ennen kummankin sotilasuran alkua henkikirjoissa on mainittu vain yksi Anders Pålsson Marttinen, josta on vaikea päätellä, oliko hän vanhemman vai nuoremman Pål Marttisen poika. Varmuutta ei ole siitäkään, onko henkikirjassa mainittu mies Riikaan lähtenyt sotilas vai kaksikkaaksi otettu sotilas. Anders Marttisen katoaminen henkikirjasta vuoden 1694 jälkeen sopii paremmin vakinaiseen komppaniaan otetulle kuin kaksikkaaksi otetulle miehelle. Siten kaksikkaaksi otettu saattoi olla niin nuori, ettei ehtinyt henkirahan maksuun ennen sotaväkeen siirtymistään.
[1] Historiatoimikunta, Liisa Poppius ym.: Juvan historia. Juvan seurakunta ja kunta. Pieksämäki 1957, s. 691
© Maija-Liisa Laakso 2023