Savon rykmentti →
Puumalan komppania →
Tarinoita sotilaista →
Mats Staffansson Kankainen - 24 vuotta sotilaana?
Savon rykmentti →
Puumalan komppania →
Tarinoita sotilaista →
Mats Staffansson Kankainen - 24 vuotta sotilaana?Tämä kirjoitelma on yritys rakentaa elämäntarina asiakirjojen tarjoamista fragmenteista Puumalan komppanian ruodun 40 Mats Kankainen -nimiselle sotilaalle. Tietojen yhdistelyyn liittyy epävarmuuksia. Lukijan oikeudeksi ja velvollisuudeksi jää arvioida, kuinka monta Mattia tarinassa loppujen lopuksi esiintyy. Ehdotuksessa oletetaan, että kyseessä on yksi ja sama mies sotilaana 1705-29.
Talollisina Kankaisia on asunut Puumalassa ainakin vuodesta 1638 lähtien, jolloin Johan Kankainen on merkitty Laamalan kymmeneskuntaan. Vuonna 1643 talon kyläksi mainitaan Miettula. Maakirjaisännän nimi vaihtuu Petteriksi vasta 1690-luvulla. Pari lyhytaikaisempaa talonhaltijaa esiintyy myöhemmin muissakin kylissä. Ensisijaisesti voidaan olettaa Mats Staffanssonin olevan kotoisin Puumalasta.
Ensimmäinen henkikirjamaininta Matti -nimisestä Kankaisesta onkin Miettulasta vuosina 1702 - 1705. Hänet mainitaan veljenpoikana talossa, jossa henkikirjaisäntänä näinä vuosina on Simon Kankainen. Katselmuksessa 1712 Mats Kankaisen isännimeksi on annettu Staffan. Missään aikaisemmissa tai myöhemmissä henkikirjoissa ei kyseisessä Miettulan talossa kuitenkaan esiinny Staffan Kankaista. Aikaisemmissa henkikirjoissa mainitaan kyllä useampiakin veljiä ja poikia, mutta kerrotut sukulaisuussuhteet näyttävät täysin epäjohdonmukaisilta eri vuosina. Niihinkään ei siis ole luottamista.
Varhaisin henkikirjamerkintä Staffan Kankaisesta on vuodelta 1680 Huhtimaasta, missä hän oli renkinä Johan Kilposen ratsastalossa. Siellä hän oli edelleen naimattomana myös 1682. Seuraava henkikirja on saatavissa vasta 1688 ja siihen mennessä Staffan on avioitunut ja muuttanut Kirkonkylään, mihin sitten jääkin siihen asti, kun lakkaa henkirahaa maksamasta. Aluksi hän on ilmeisesti nimismiestalon torpparina, mutta vuosina 1699 - 1702 mies on merkitty lautturiksi, joka auttaa matkustavaisten kulkua Puumalansalmen yli Kirkonkylän ja Kitulanniemen välillä.
Vuoden 1702 jälkeen Staffania ei henkikirjoista löydy. Hänelle ei missään yhteydessä mainita isännimeä, minkä avulla voisi yrittää yhdistämistä Miettulan Kankaisiin. Poika hänelle on kuitenkin voinut syntyä joskus 1680-luvun alkupuoliskolla, mikä olisi sopiva aika Mats Staffansson Kankainen-nimiselle sotilaalle nähdä päivänvalo. Aivan suoraviivaiselta asia ei kuitenkaan näytä.
Yksi ongelmista on henkikirjamerkintä 1697 Kirkonkylästä. Sen mukaan torppari Staffan Kankaisen perheessä on poikapuoli nimeltä Matti eikä perheessä muita hengestään maksavia olekaan, sillä sekä isäpuolen että poikapuolen vaimot ovat kuolleet nälkäajan kurimuksessa. Poikapuolikin tietysti voisi olla Kankainen, jos olisi tarpeeksi etäistä sukua tai jostakin syystä käyttäisi isäpuolen sukunimeä, mutta aika iso virhe olisi käyttää isännimeä Staffansson. Ei poikapuoli Matti ole muutenkaan todennäköinen sotilas, jonka pitäisi olla tätä Mattia nuorempikin. Hän ei kovin kauan isäpuolta läsnäolollaan vaivannut, vaan hävisi Kirkonkylästä vuoteen 1699 mennessä. Siitä lähtien Staffan oli taloutensa ainoa henkirahavelvollinen.
Mainittakoon, että Staffan Kankaisen luona hetken viivähtänyt poikapuoli saattaa olla Mats Kilponen. Siinä tapauksessa Staffan Kankainen olisi ilmeisesti nainut jonkun Kilposen lesken ollessaan Huhtimaassa renkinä. Lesken ja Staffanin liitosta mahdollisesti syntynyt poikakin voisi olla Matti, mutta selkeitä todisteita hänen syntymisestään ei ole löytynyt. Koska tarkoituksena on esitellä sotilas-Mattia, jätetään yksityiskohdat Kilposista kuvailematta tässä yhteydessä. On syytä kuitenkin mainita, että vuodesta 1699 lähtien Mats Kilponen asuu yhdessä Miettulan taloista. Sen talon maakirjaisäntä näihin aikoihin on Mårten Leskinen, jonka vävyksi Mats Kilponen mainitaan.
Mats Kankainen ilmestyi Miettulan Kankaisten henkikirjaan samoihin aikoihin, kun oletettu isä Staffan lakkasi maksamasta henkirahaa Kirkonkylässä 1702. Hänen nimensä hävisi henkikirjasta samaan aikaan, kun taloon ilmestyi uusi sotilaanvaimo 1706. Kankaisten talo kuului ruodun 28 sotilasta ylläpitäviin, mutta Kankainen oli ruodun 40 sotilas. Kaksi muuta ruodun 28 taloa sijaitsivat myös Miettulassa. Toisessa näistä, Per Henriksson Miettusella asui kaksikkaan vaimo samoina vuosina, kun vakinaisen rykmentin sotilaanvaimo asui Kankaisilla.
Henkikirjamerkintöjen mukaan Mats Kankainen oli avioitunut jo 1704, joten hänen perheellään lienee ollut jokin tila talossa valmiina ennestään eikä muuttoa mihinkään ruodun 40 taloon ehkä pidetty tässä vaiheessa tarpeellisena.
Mats Kankainen otettiin siis todennäköisesti jo vuonna 1705 tai alkuvuonna 1706 suoraan vakituisen rykmentin riveihin, koska 1707, 1708 ja 1709 talossa asui vakituisen rykmentin sotilaan vaimo (kaksikkaiden vaimot merkittiin erikseen). Henkikirjaisäntänä oli edelleen aluksi Simon Kankainen, mutta 1709 Simon vaimoineen hävisi kirjasta ja isännäksi vaihtui hänen veljensä Johan; avuksi tuli yhtiömies Pål Kähärä. Vuosina 1710 ja 1711 Kankaisia ei enää ole talon asukkaiksi merkitty - myös sotilaanvaimo on poissa - mutta Kähärä vaimoineen asui vielä talossa. 1712 taloon oli majoittunut ilmeisesti Anders Tuhkunen -niminen mies vaimoineen, mutta maakirjaisännäksi mainitaan edelleen Påhl Kähärä ja talo on veroautio. Isonvihan jälkeen 1722 talossa ei ollut ollenkaan henkirahaa maksavia asukkaita ja maakirjassa se oli edelleen autio.
Tähän ajankohtaan liittyy yksi Puumalasta saatavissa olevista historiakirjatiedoista: 4.5.1712 Miettulasta on vihitty avioliittoon Mattz Kangain ja Anna Mårt:dr Leskin. Tämä vihkitieto voisi selittää Mats Kankaisen vaimon häviämisen henkikirjasta vuoden 1709 jälkeen. Jos hänen aikaisempi vaimonsa oli kuollut, ei leskimiessotilaasta voinut jäädäkään mitään jälkeä henkikirjoihin.
Maininnanarvoinen kuriositeetti on, että Mats Kankaisen mahdollinen velipuoli Mats Kilponenkin oli Mårten Leskisen vävy. Mats Kilponen hävisi Miettulan henkikirjoista vuoden 1711 jälkeen. Onkohan Mats Kankainen nainut velipuolensa vaimon sisaren vai peräti velipuolen lesken? Jälkimmäinenkin oli kai mahdollista ainakin erityisluvalla.
Ylläesitetty asiakirjamerkintöjen tulkinta herättää hankalan kysymyksen. Jos Mats Kankainen oli otettu sotilaaksi Puumalan vakituiseen komppaniaan jo 1705, eikö hänen olisi pitänyt lähteä Riikaan ja jäädä sille tielle, kuten yleensä tapahtui. Linnoitus antautui venäläisille 1710. Tiedämme kuitenkin tämännimisen sotilaan osallistuneen vuoden 1712 katselmukseen Elimäen Raussilassa ja saaneen eron sotaväestä vielä elävänä vuonna 1729. Sotilasuran pituus sinänsä ei ole mahdoton. Ehkä jokin ratkaisu ristiriitaan joskus löytyy, mutta nyt ei ole tiedossa näihin aikoihin kahta sotilas Mats Kankaista eikä Puumalassa siviilissäkään useampia Mats Kankaisia.
Vuoden 1724 henkikirjassa on hyvin selkeä merkintä sotilas Mats Kankaisen vaimon asumisesta Kitulan talo N:o 5:ssä, jossa henkikirjaisäntänä oli Johan Mårtensson Luukkonen. Talo kuului ruodun 40 sotilasta varustaviin taloihin. Jos vaimo oli edelleen sama kuin vuonna 1712, kyseessä oli Mårten Leskisen tytär Anna. Merkintä jää kuitenkin ainutkertaiseksi. Sopivaa hautaustietoa ei tämännimisestä vaimoihmisestä Etelä-Savon historiakirjoissa ole, mutta voihan hän jo olla vanha tai sairaalloinen ja pienenkin henkirahan maksusta vapautettu.
Mats Kankainen jatkoi joka tapauksessa työtään sotilaana rauhan tultuakin. 1720- ja 1730-luvuilla sotilaita käytettiin jatkuvasti Lappeenrannan linnoitustöissä komennuksilla ja näihin töihin osallistui myös Kankainen ainakin heti loppuvuodesta 1722 ja vielä syys-jouluussa 1728.
Vuoden 1735 katselmusluettelossa ruodun 40 kohdalla on merkintä, mikä liittyy ruodun edellisen sotilaan eli Mats Kankaisen erottamiseen edellisessä katselmuksessa 1729. Sen katselmuksen asiakirjat eivät ole säilyneet. Kankainen on saanut eron 11.3.1729 ja on tällöin ollut edelleen tai taas komennuksella Lappeenrannassa. Eron syyksi kerrotaan, että hänellä on ollut orm sisuksissaan eikä hän siitä eroon päästyäänkään ole toipunut vaivoistaan. Vaivojen laatua ei kuvata. Koska ei vaikuta uskottavalta, että käärme olisi miehen sisälle päässyt, se lienee ollut lapamato, joka pitkään loisiessaan voi aiheuttaa monenlaista vaivaa, laihtumista ja voimattomuutta. Emme tiedä, millaisia konsteja hän ehkä oli madonhäätöön käyttänyt ja oliko poistaminen täydellisesti onnistunutkaan. Ehkä kuihtunut ja aneeminen mies ei ollut kovin hyödyllinen raskaissa linnoitustöissä - siis hankkikoon ruotu uuden miehen.
Vuoden 1729 jälkeen nimi Mats Kankainen mainitaan Puumalan asiakirjoissa vielä ainakin neljästi vuoteen 1746 mennessä. Liittyvätkö nämä merkinnät entiseen sotilaaseen?.
HAUDATTU 1732
Haudattujen luettelon mukaan 28.5.1732 Kilpolasta (!) on haudattu Mattz Kangain -niminen mies 61-vuotiaana. Kuoliniästä laskettu syntymävuosi olisi 1671. Merkinnässä on kaksi asiaa, jotka eivät ensinäkemältä sovi hyvin tämän tarinan päähenkilölle. Mats Staffansson Kankaisen syntymäajaksi arvioitiin 1680-luvun alkupuoli hänen oletetun isänsä avioliiton solmimisajan perusteella. Eiväthän nuo kuoliniät tähän aikaan kovin tarkkoja aina olleet, joten ehkä tämä voitaisiin vähin äänin ohittaa.
Enemmän päänvaivaa aiheuttaa kylä Kilpola. Sehän on Juvan kylä, missä ei tiettävästi ole Kankaisia ainakaan näihin aikoihin asunut eikä se kovin lähellä Puumalaa edes sijaitse. Voisikohan se tarkoittaa jotakin Kilposten taloa Puumalassa? Mats Kankaisen velipuoleksihan on soviteltu Mats Kilposta. 1730-luvulla ei kuitenkaan enää ollut Kilposia maakirjaisäntinä. Talonnimi voisi kyllä jonkin aikaa säilyä suvun vaihtumisen jälkeenkin. Luontevampaa kuitenkin olisi, jos kylännimi Kitula olisi lipsahtanut Kilpolaksi. Siinä tapauksessa voisi melkein uskoa, että vainaja olisi entinen ruodun 40 sotilas.
Jos vainajan nimi on kuolinmerkinnässä oikein eikä kyseessä ole Mats Staffansson Kankainen, Puumalassa olisi vaikuttanut siis toinenkin (vähän vanhempi?) Mats Kankainen, vaikka sellaista ei ole aikaisemmsta dokumenteista tunnistettu.
RENKINÄ NIMISMIEHEN TALOSSA KITULASSA 1739
Puumalan kirkkoherran poika Henrik Henriksson Romanus hankki hallintaansa talon Kitula N:o 2 ja asui siinä vuodesta 1728 alkaen hoitaen aluksi kantokirjuriin tehtäviä. Vuodesta 1730 alkaen hän oli nimismiehenä. Henkikirjassa 1739 taloa hoitamaan on merkitty lampuoti Pähr Räsäin ja renki Mattz Kangain. Vähän yllättävää, jos entiseltä sotilaalta haluttaisiin periä henkiraha 10 vuotta sen jälkeen, kun hän on saanut sairauden takia eron sotaväestä.
Isäntä oli kuitenkin toiminut aikaisemmin veronkantokirjurina ja varmaankin yritti olla tällaisissa asioissa lainkuuliainen? Mats Staffansson olisi tässä vaiheessa vielä ehkä alle 60-vuotias ja mahdollisesti kykenevä avustamaan talon töissä, jos olisi oikeasti päässyt lapamadostaan eroon. Voisikohan mato kuolla vanhuuttaan?
LAUTTURINA KIRKONKYLÄSSÄ 1743 ja 1744
Henkikirjoja ei ole saatavissa vuosien 1739 ja 1743 väliltä. Mats Kankaisen nimi mainitaan edelleen 1743, mutta nyt Kirkonkylässä henkikirjan viimeisenä yksinäisenä miehenä ilman titteliä. Edellinen mies henkikirjassa on lautturiksi mainittu Mats Johansson. Seuraavana vuonna 1744 Kankaisellakin on tittelinä Färgekarlen. Sama ammattihan oli Staffan Kankaisella aikoinaan. Seuraavina vuosina 1745 ja 1746 nimeä ei ainakaan Kirkonkylän tai Kitulan kohdalla enää kirjoissa ole (muualta ei etsitty, kirjoja ei ole kirjoitettu puhtaaksi hakukoneelle).
Vuonna 1744 Mats Staffansson Kankaisella olisi arvion mukaan ikävuosia jo kuitenkin kuutisenkymmentä - ehkä vähän enemmänkin. Takana olisi raskas työ ja kuluttava sairaus. Suojatyöpaikka hyväntahtoisen isännän renkinä voisi vielä olla mahdollinen, mutta lautturiksi miehestä ei ehkä enää olisi. Tuohon aikaan hevosia ja vaunuja kuljettaneet raskaat hirsilautat kai kulkivat pääasiassa lihasenergialla, jos ei virta tai tuuli auttanut.
Vaikutelmaksi jää, että viimeisin Matti voisi mieluummin olla entisen sotilas-Matin poika tai joku muu lähisukulainen.
Puumalasta eivät Matti Kankaiset tähän lopu. Samanniminen sotilaskin on vielä tulossa samaan ruotuun 40. Vuosina 1765-98 palvellut Mats Frimodig lienee siviilinimeltään Kankainen, koska hänen poikansa rippikirjatiedon mukaan oli viestiratsastaja Mats Kankainen. Palvelusajan pitkä kestokin näyttää olevan sotilas Matti Kankaisille ominaista.
© Maija-Liisa Laakso 2023