Savon rykmentti → Ruotulaitos

Ruotulaitos

Ruotulaitoksen historia

Vanhempi ruotulaitos

Vanhempi ruotulaitos luotiin 1540-luvulla kuningas Kustaa Vaasan tarpeisiin: piti saada pysyvä armeija palkkajoukkojen tilalle.
Kustaa II Adolf uudisti järjestelmää 1600-luvun alkupuolella: siihen jäi edelleen monia ongelmia.

Jalkaväen sotilaiden väenotto ei ollut vapaaehtoista. Perustuen henkikirjaan 15-40 vuotiaat talolliset miehet jaettiin 10 miehen ruotuihin: kustakin ruodusta otettiin aina yksi sotilas. Asiasta muodostui ainakin kahdenlaisia luetteloita:

ruodutusluettelo (roteringslängd): luettelee ruotuvelvolliset
väenottoluettelo (utskrivningslängd): luettelee otetut sotamiehet

Vanhemmat ruotujärjestelmän ongelmia olivat:

mahdoton tietää etukäteen montako ruotua (ja siten sotamiestä) saataisiin kokoon kunakin vuonna. Ruodutuksessa oli muutenkin vaihtetua eri vuosien välillä.
sotamiehen otto saattoi helposti viedä talosta ainoan työkuntoisen miehen

Uudempi ruotulaitos

Uudempi ruotujärjestelmä hyväksyttiin vuoden 1682 valtiopäivillä. Se otettiin vähitellen käyttöön erillisillä sopimuksilla maakunta kerrallaan seuraavien 50 vuoden aikana. Järjestelmässä (tyypillisesti) kolme taloa muodosti ruodun, jonka velvollisuutena oli:

hankkia yksi sotamies
antaa sotamiehelle torppa (toisin sanoen: elinkeino rauhan aikana)

Luetteloita:

värväysluettelo (rekryteringsrulla)
katselmusluettelo (mönsterrulla)
palkkaluettelo (avlöningsrulla)

Ruotulaitos lakkautettiin Suomessa 1809, jolloin se korvattiin vakanssiverolla (joitakin ruotujakoisia joukkoja oli myös myöhemmin autonomian ajalla). Ruotsissa ruotulaitos oli käytössä vuoteen 1901.

→ Tästä eteenpäin sivustolla kerrotaan vain uudemmasta ruotulaitoksesta.

Rykmentit

Koko valtakunnassa oli 20 jalkaväen rykmenttiä, näistä 7 Suomessa: Kartta

Turun läänin rykmentti
Porin rykmentti
Uudenmaan rykmentti
Hämeen rykmentti
Savon rykmentti
Viipurin läänin (myöhemmin Kymeenkartanon läänin) rykmentti
Pohjanmaan rykmentti

Rykmentin rakenne on kuvattu täällä.
Rykmenteistä ja muista aselajeista löytyy tietoa ruotsiksi Hans Högmanin sivuilta.

Ruotusotilaat

Ruotutalollisten tehtävänä oli hankkia ruotuun yksi sotamies.

Kruunun (ts. verottajan) kannalta oli tietenkin toivottavaa, että ruotutalojen veronmaksukyky ei kärsisi ruotusotamiehen asettamisesta.

Ruodun sotilas saattoi olla esimerkiksi:

ruodun palkkaama mies (legokarl), saattoi olla myös ruodun aikaisempi täydennysmies
jonkun ruotutalollisen perheenjäsen
joku ruotutalollisista (rotebonde, rotekarl); tämä oli huono vaihtoehto koska ruotutalon veronmaksukyky voi kärsiä puuttuvasta tilanhoitajasta
toisinaan myös virkavalta pakotti itsellisiä miehiä ruotusotilaiksi
aatelisten tai virkamiesten lapsia olivat toisinaan kirjoilla ruodussa (ansaitakseen palvelusvuosia)

Täydennysmiehet (vargeringskarl)

Täydennysmiesjärjestelmä oli käytössä vaihtelevasti 1700-luvun aikana.

Järjestelmässä kaksi ruotua hankki yhteisen täydennysmiehen, joka astui palvelukseen jos jommankumman ruodun varsinainen sotilas poistui palveluksesta (kuoli, tuli hylätyksi, sai eron, karkasi, jne).

Muussa tapauksessa ruotu olisi joutunut kiireesti hankkimaan uuden miehen, pahimmassa tapauksessa joku ruotutalollista olisi joutunut sotilaaksi. Usein katselmuksessa merkittiinkin pitkään tyhjänä olleeseen ruotuun joku ruotutalollisista, jonka seurauksena ruotu yleensä hankki aika pian jonkun muun sotilaaksi.

Sotilastorpat

Sotilastorpista on oma sivu.