Savon rykmentti →
Juvan komppania →
Tarinoita sotilaista →
Sven ja Anders OlsboJuvan komppanian ruodussa 24 palveli 1700-luvun jälkipuoliskolla peräkkäin kaksi Olsbo -nimistä korpraalia. Isä Sven Andersinpoika oli aloittanut sotilasuransa rumpalina ja poika Anders Sveninpoika huilunsoittajana. Houkutteleva ajatus heidän elämänvaiheitaan seuratessa olisi ottaa musiikki mukaan myös vaimojen valinnassa: nimien perusteella kummallekin olisi tarjolla lukkarin tyttäret. Isälle on aikaisemmin ehdotettu Juvan lukkarin Johan Fridlanderin tytärtä Eva Katarinaa [1]. Myöhemmin on kuitenkin päädytty toiseen samannimiseen, koska lukkarin tytär ei selvinnyt hengissä varhaislapsuudestaan [2]. Poika Andersille voidaan kuitenkin ehdottaa vaimoksi Sulkavan lukkarin Henrik Hagmanin tytärtä Anna Lisaa. Tätä ei liene vielä vääräksi todettu.
Sven Andersinpoika Olsbo syntyi Raahessa porvari Anders Sveninpojan (s.1720) ja nimismies Daniel Ervastin tyttären Katarinan (s. 1723) esikoisena [3]. Ennen äidin varhaista kuolemaa 1755 perheeseen ehti syntyä vielä 6 nuorempaa lasta. Vaimonsa kuoleman jälkeen isä Anders muutti elossa olevine lapsineen sukulaisten hoiviin [4].
Kun Sven oli täyttänyt 15 ikävuottaan, hän päätti hakeutua luultavasti Iisalmen komppaniaan sotilasuralle. Iisalmi on nimittäin mainittu hänen muuttokohteenaan lähtömerkinnässä Raahen rippikirjan vuonna 1758 alkavassa jaksossa [4]. Oliko ajatus hänen omansa vai sukulaisten, ei ole tiedossamme. Arvailujen varaan jää myös, miksi määränpää vaihtui Juvan komppaniaksi. Eksyikö poika matkalla vai koukkasiko Iisalmen kautta etelämmäksi? Joka tapauksessa hän oli 31.12.1758 valmiina tarjoutumassa Juvan komppanian rumpalipojaksi - ja hyväksyttiin. Varmaankin poika oli muutenkin kelvollinen, koska 3½ vuoden rummutuksen jälkeen Sven siirrettiin 19-vuotiaana korpraaliksi ruotuun 24.
Asuinpaikka Juvan Hietajärvellä oli vailla emäntää. Sellaiseksi valikoitui tämänhetkisen käsityksen mukaan Pieksämäen pappilan torpparin Klaus Fridlanderin ja Elisabet Mähösen tytär Eva Katarina. Pieksämäen kastekirjan mukaan perheeseen syntyi vuonna 1736 tytär Carin [5], jota ei esiinny rippikirjoissa. Sen sijaan rippikirjaan ilmestyy tytär Eva, jonka syntymävuosi on lähinnä luettavissa 1738 [6]ja jota ei ole kastettujen luettelossa. Carin -nimistä lasta ei perheestä ole luetteloiden mukaan haudattu aikavälillä 1736-39. Kyseessä saattaa siis olla yksi ja sama tyttölapsi, joka myöhemmin on nimeltään Eva Katarina.
Joka tapauksessa Eva Katarina Fridlander ja Sven Olsbo vihittiin Pieksämäellä vuonna 1763. Morsiamen molemmat vanhemmat olivat tuolloin jo kuolleet, mutta veli Staffan (s. 1720) jatkoi torpan viljelyä ja toimi ilmeisesti naittajana. Evan muutto Juvalle on merkitty ajankohdan rippikirjaan [7]. Pariskunta sai Hietajärvellä neljä poikaa, joista vanhin Anders ja nuorin Fredrik elivät aikuisikään asti [8], Henrik ja Karl kuolivat lapsina. Lisäksi perheeseen syntyi tytär Anna Katarina vuonna 1767. Hänet on mainittu 1776 alkavan rippikirjan sotilasluettelossa vanhempiensa lapsena ja tyttären kerrotaan muuttavan Rantasalmelle 1785 [9].
Sven Olsbo sai eron korpraalin toimestaan 46-vuotiaana 1789 Kustaan sodan aikana. Eron syystä ei ole mainintaa katselmuksessa 1789. Ainakin tuli korpraalin paikka avoimeksi pojalle. Perheyhteisö jatkoi eloaan varmaankin hyvin entiseen tapaan Hietajärvellä. Kotona Sven istui isännän paikalla vielä pitkään. Kuningaskin ehti vaihtua keisariksi, sillä vasta 1813 jokin kuumetauti lannisti miehen hautaan 70 vuoden iässä. Eva Kaisa Fridlander piti aitan avaimia hallussaan vielä pitempään. Hänessä ei tainnut olla pahoja tautejakaan: vanhuus riitti kuolinsyyksi 1821.
Korpraali Sven Andersinpoika Olsbon esikoinen Anders kirjattiin 5-vuotiaana Juvan komppanian ruotuun 1. Pari vuotta myöhemmin tehtiin merkintä karannut ja nimi poistettiin. Karkasikohan poika kotoa vai kotiin? Pääsikö hän näkemään sotaväen touhuja eikä pitänyt näkemästään? Seuraavat viitisen vuotta hän joka tapauksessa sai rauhassa harjoitella huilunsoittoa ja järkevöityä, jotta ymmärsi oman parhaansa. Kaksitoistavuotiaana vuonna 1776 Anders kirjattiin uudestaan miehistöluetteloon - nyt palkattuna huilunsoittajana ruotuun 29. Ilmeisesti tämä sopi hänelle, koska huilu helisi monta vuotta sotaväen tarpeiden mukaan aina Kustaan sotaan asti. Silloin sotatoimien jo alettua isä Sven Olsbo sai eron korpraalin toimestaan 26.3.1789 ja poika Anders siirrettiin hänen tilalleen ruotuun 24.
Sodan jälkeen nuoren korpraalin oli aika ruveta katselemaan itselleen vaimoa ja vanhemmilleen miniää korpraalin puustelliin Hietajärvelle vietäväksi. Miten lienee huomio kiinnittynyt Juvan kirkkoherran pappilassa 1790-luvun alussa ajoittain asuneeseen Sulkavan lukkarin tyttäreen Anna Lisa Henrikintytär Hagmaniin [10]. Anna Lisa oli myötämielinen ja pari vihittiin Sulkavalla 1794. Morsiamen isä oli kuollut jo 1785, mutta häissä olivat mukana vielä Anna Lisan äiti Anna Elisabet Hordiander ja ainakin kaksi veljeä Karl Henrik ja Johan Fredrik. Nuorin veli Herman oli jo vamaankin ehtinyt karata Venäjän puolelle [11] [12].
Anders ja Anna Lisa saivat neljä tytärtä ja kolme poikaa. Kaksi vanhinta tytärtä kuoli punatautiin aivan pieninä samaan aikaan ja pojistakin Adolf menehtyi myöhemmin influenssaan 2½-vuotiaana. Kumpikaan aikuisiksi eläneistä pojista ei tiettävästi hakeutunut sotilasuralle. Nuorempi poika Gustav eli perheettömänä vanhempiensa taloudessa ja vielä heidän kuolemansa jälkeenkin ehkä huolehtien talonpidosta käytännön isäntänä. Vanhempi Karl ehti perustaa perheen ennen varhaista kuolemaansa 1831 ja hänen leskensä jälkeläisineen eli talossa ainakin 1850-luvulle asti. Tyttäristä Maria Elisabet avioitui Puumalaan 1825, mutta kuopus Ulrika hoiteli isänsä Hietajärvellä hautaan asti [13] [14] [15].
Lukkarin tytär ja huilisti-korpraalin puoliso, kuolinmerkinnässä talon emäntä Anna Lisa Hagman menehtyi 1828 arkipäiväisesti ripulitautiin 54-vuotiaana. Anders Olsbon leskeys oli pitkä: seuraavan 18 vuoden kuluessa hän ehti nähdä vielä vanhemman poikansa ja veljenpoikiensakin talossa kuolevan ennen omaa viimeistä henkäystään 82-vuotiaana. Mitään dramatiikkaa hänenkään kuolemaansa asiakirjat eivät tarjoa. Kuolinsyyksi merkittiin tavanomainen pistos - mitä sitten sisältäneekin.
[1] Nyholm, Leo: Olsbo. Genos 63, 130-135, 1992
[2] SSS:n forumin viestiketju 2009 ⇒
[3] Raahen RK 1751-64, s. 13 ⇒
[4] Raahen RK 1751-64, s. 116 ⇒
[5] Pieksämäen kastetut 1726-44 ⇒
[6] Pieksämäen RK 1750-56, s.213 ⇒
[7] Pieksämäen RK 1757-68, s.472 ⇒
[8] Juvan RK 1806-14 I, s. 40 ⇒
[9] Juvan RK 1776-88 II, s.173 ⇒
[10] Sulkavan muuttokirjat ja avioliittoluvat ⇒
[11] Sulkavan RK 1781-85, s. 135 ⇒
[12] Sulkavan RK 1793-1804, Sipilä 2 ⇒
[13] Juvan RK 1815-22 I, s.44 ⇒
[14] Juvan RK 1823-33 I, s.46 ⇒
[15] Juvan RK 1845-56 I, s.79 ⇒
Yllämainittujen lähteiden lisäksi tietoja on etsitty Hiski-tietokannasta Juvan, Sulkavan, Pieksämäen ja Raahen seurakunnista. Viitettä ei mainita, jos hiskitieto on alkuperäisen lähteen mukainen.
© Maija-Liisa Laakso 2023